Viikkokokous pidettiin tällä kertaa tähtitieteellisissä merkeissä, sillä Helsingin yliopiston eläkkeellä oleva dosentti ja tähtitieteilijä Heikki Oja vieraili klubissamme. Oja kertoi meille tähtitieteen perusteista ja lähinnä sen kehityksestä sadan viime vuoden ajalta. Tähtiteessä pienin tutkimuskohde on planetta, kuten maapallo. Planeetat kiertävät tähtiä eli esimerkiksi aurinkoa, joka on fuusioreaktioon perustuva ydinvoimalaitos. Tähden ympärille muodostuu aurinkokunta, joista puolestaan rakentuvat galaksit. Galakseissa on satoja miljoonia, ellei peräti enemmän, tähtiä ja galakseja on satoja miljoonia, joten galakseista muodostuva universumi eli maailmankaikkeus on käsittämättömän suuri.

Tähtitieteilijä Heikki Oja kertomassa universumin rakennetta ja tähtitieteen kehitystä sadan viime vuoden aikana

Planeettatutkimus on kehittynyt teknologian myötä ja sitä kautta tähtitiede on keskittynyt muiden planeettojen tutkimiseen. Planeetat muodostuvat pöly- ja kaasupilvistä, jotka miljoonien vuosien saatossa kasvavat vetovoiman vaikutuksesta. Kun yhtälöön lisätään painovoima, alkaa pilvi tiivistyä, jolloin kaasupilven ytimessä lämpötila ja paine kasvavat valtavaksi – lopulta niin suureksi, että kaasupilvessä oleva vetykaasu alkaa palaa heliumiksi ja tähti syttyy toimimaan. Tähden syntymisen ”jäänteistä” muodostuu planeetat tähden ympärille.

Kokousväkeä valmistautumassa tähtitieteen tietoiskuun

Tähdillä on myös elinkaari, joka voi olla miljardeja vuosia. Lopulta tähden fuusioreaktiolta loppuu polttoaine ja tähti ensin suurenee, sitten painuu painovoiman vaikutuksesta kasaan ja lopuksi räjähtää. Suurimmat tähdet räjähtävät supernovana, joista jäljelle jää noin 10 kilometrin läpimitan omaava neutronitähti, joka muodostu rakenteeltaan äärimmäisen tiheäksi.

Tähtitieteen uusimpiin löytöihin kuuluu pimeä aine, jota on 26% maailmankaikkeudesta ja pimeä energia, jota tunnetaan tällä hetkellä vain vähän. Tulevaisuudessa tähtitiede onkin täysin uusien haasteiden edessä.

Sihteerimme Heta klubin hallintoasioiden äärellä