Muistisairaus koskettaa hyvin todennäköisesti meistä jokaista jollakin tavoin elämän varrella. Maaliskuun viimeiseen viikkotapahtumaan kokoontui aktiivinen joukko Sepänhakalaisia aveceineen kuulemaan tästä aiheesta, kun sihteerimme Karin vaimo Leena Tasala saapui käyttämään odotetun puheenvuoron validaatioon perustuvasta TunteVa -menetelmästä.

TunteVa -menetelmä keskittyy muistioireista kärsivän henkilön kohtaamiseen. Kohtaammeko muistihäiriöstä kärsivän ihmisen vanhuksena, vai osaammeko nähdä hänet tuon nykytilan takana? Vanhustyön yhtenä suurimmista haasteista nähdään muistisairaiden elämänlaadun parantaminen. Elämänlaadun parantamiseen voidaan pyrkiä erilaisilla lääkkeettömillä vaihtoehdoilla, kuten tarinan kerronnalla, eläinten läsnäololla ja hoitohenkilökunnan kommunikointitaitoihin kohdistuvan lisäkoulutuksen myötä.

TunteVa -menetelmä on yksi näistä kommunikointitaitoja lisäävistä toimintamalleista. Muistisairauden muuttaessa ihmisen kykyä ilmaista itseään, tarve olla vuorovaikutuksessa ei kuitenkaan vähene. Sanattoman ilmaisun keinoin voidaan ylläpitää vuorovaikutusta muistioireista kärsivän kanssa, mm. hellän kosketuksen ja katseen kautta sekä vaikkapa musiikin tukemana, vaikka sanat ja puhe olisivatkin jo osittain tai kokonaankin kadonneet.

Leena Tasala puhui TunteVa -menetelmästä

Muistisairaus vaikuttaa muistioireiden lisäksi orientaatioon ja rationaaliseen ajatteluun, sekä asioiden hahmottamiseen. Näistä tunteista syntyy psyykkistä haurautta, jonka potilas kokee pelkoina, elämänhallinnan menettämisenä, kaaoksen tunteena ja identiteetin haurastumisena. Kokemus luo turvattomuutta. Turvattomuuden tunnetta voidaan paikata oikeanlaisella vuorovaikutuksella, vastaten muistisairaan tarpeisiin. Hoitajan on tärkeää puhutella potilasta arvostaen ja hoitotoimenpiteiden aikana potilaasta puhuen, huomioiden potilas hänenä itsenään. Potilaan puhuessa menneestä, voi hänen turvallisuuden kaipuutaan vahvistaa tekemällä hänen esille nostamastaan asiasta jatkokysymyksiä. Kiinnostuen, kuunnellen ja arvostaen. Tavoitteena on ahdistuksen vähentäminen, tunteiden ilmaisun helpottaminen, sosiaalisuuden lisääminen, tunteiden ilmaisun helpottaminen ja vuorovaikutuksen herättämän kontaktin ylläpitäminen, validoinnin periaatteiden kautta.

Hoitaja voi oman toimintansa kautta kannustaa potilasta ilmaisemaan tunteitaan ja tarpeitaan, muistisairaan omaa todellisuutta arvostaen ja ilmaistujen tunteiden tunnustamisen myötä. Luottamussuhteen rakentamisen ja empatian keinoin saavutetut edut ovat merkittäviä. On tärkeää, että hoitaja pysähtyy ja keskittyy tilanteeseen, sekä myötäilee hoidettavaansa. Myötäily voi liittyä niin tunteen, kuin liikkeenkin myötäilyä, peilaamista. Kysymykset on hyvä pitää lyhyinä ja yksinkertaisina. Tarvittaessa kysymyksen voi uudelleenmuotoilla, käyttäen muistisairaan käyttämiä sanoja ja vahvistaen näin viestiä. Apuna voi käyttää vastakohtien tarjoamista, puheen yksikertaistamista (mm. nimien korvaaminen pronominein) ja säilyttämällä lempeä katsekontakti ja äänensävy, joita voi hoidettavan niin salliessa vahvistaa lempeällä kosketuksella. Lisätyökaluina voidaan käyttäää myös muita aistityökaluja, kuten musiikkia, vanhoja valokuvia, vanhoja esineitä ja vaikkapa lemmikkieläimiä.

Leena Tasala kertoi, että validaation keinoja voi jokainen käyttää ja kokeilla. Muistikodissa elävän läheisen hoitajille voi kirjata asioita, jotka ovat tuottaneet potilaalle iloa ja vastakohtaisesta kertomalla mistä asioista hoidettava ei pidä. Edellämainitut voi jokainen myös kirjata omaan hoitotahtoonsa, jos muistisairaus joskus sattuisi omalle kohdalle. Nämä tiedot antavat hoitajille tärkeää tietoa hyvän elämänlaadun ylläpitämiseen, vaikka hoitokodin arki kiireistä olisikin. Pieneltä tuntuvat asiat saattavat olla merkityksellisiä ja ne voidaan mahdollisesti helpostikin toteuttaa.

Sepänhakalaiset aveceineen kiittävät Leenaa mielenkiintoisesta ja vuorovaikutteisesta puheenvuorosta.