”In memoriam klubimme perustaja- ja kunniajäsen Jukka Lahtonen”

Autoilija ja herrasmies

Autokoulunjohtaja Jukka Lahtonen kuoli pitkällisen sairauden uuvuttamana
15.1. 2013 Forssassa. Hän oli syntynyt 8.2. 1924 Tammelassa.

Jukka Lahtonen opetti usean lounaishämäläisen sukupolven ajamaan autoa. Isänsä Yrjö Lahtosen perustama autokoulu oli pitkään seutukunnan ainoa autokoulu ja nykyään toimivista se on tiettävästi Suomen vanhin. Opettajana Jukka Lahtonen muistetaan rauhallisena, kohteliaana ja täsmällisenä.

Liikenneopetuksen parissa intohimoinen automies työskenteli yli 50 vuotta. Ajoluvan
hän sai poikkeuksellisesti jo 12-vuotiaana. Lahtosen autokoulun yhteydessä näet
toimi autokorjaamo ja huoltamo, ja isä-Yrjö lähetti poikansa kuskaamaan
polttoainetta Turusta jo poikasena. Kuuleman mukaan kuorma-autoa piti alkuun ajaa seisten, jotta jalat ylettyivät polkimille ja tuulilasista näki ulos. Jukka Lahtonen johti autokoulua isänsä jälkeen aina 1980-luvun loppupuolelle saakka. Autoilu ja autot säilyivät läpi elämän keskipisteenä; museoauto Plymouth Barracuda vuosimallia -65 jäi nyt talliin odottamaan keväistä vahausta.

Tärkeitä asioita Jukka Lahtoselle loppuun saakka olivat maanpuolustustyö
ja liikunta. Talvisodan aikana sotaan mielinyt 15-vuotias toimi Lounais-Hämeen sotilaspiirin päällikön autonkuljettajana, se oli isänsä ”juoni” ettei poika olisi suinpäin rynnännyt sotaan. Jatkosotaan hän lähti kuitenkin heti vapaaehtoisena ja pääsi legendaariseen kenraali Laguksen panssarivaunudivisioonaan. Eturintamassa hän kunnostautui panssarivaunun kuljettajana taisteluissa niin, että hänet lähetettiin sodan loppuvaiheessa Reserviupseerikouluun. Sodan jälkeen hän harkitsikin sotilasuraa, mutta jäi vanhempiensa toivomuksesta perheyrityksen palvelukseen. Maanpuolustustyötä hän kuitenkin jatkoi ja yleni reservin kapteeniksi saakka.

Forssan reserviupseereissa Jukka Lahtonen toimi aktiivisesti pitkään. Reserviläisurheilijoiden valtakunnalliset jotokset olivat vuotuisia
kohokohtia. Panssarikillan toiminnassa hän oli myös mukana niin kauan kuin voimat riittivät, sodan nuorukaisina kokeneiden aseveljeys jatkui voimakkaana läpi loppuelämän.

Forssan Sotaveteraanien toiminta kävi vuosi vuodelta tärkeämmäksi; kun rivit harvenivat, jäljelle jäävien kunniatehtävät lisääntyivät. Monet jouluaatot Jukkakin vietti kunniavartiossa sankarihaudoilla. Sotien ja niissä annetun uhrin muiston vaalimisen hän otti omakseen. Vielä vanhoilla päivillään hän kiersi nuorempien isänmaanystävien kanssa Venäjän puolella taistelupaikoilla ja oli mukana pystyttämässä sinne muistomerkkejä.

Niin ikään Sepänhaan Rotaryklubin toiminta oli hänelle erityisen läheistä, olihan hän perustajajäsen ja tiistaikokoukset kuuluivat itsestään selvinä rutiineihin vuosikaudet, Jukka opittiin tuntemaan valveutuneena ja seurallisena klubiveljenä.

Liikunnassa Jukka Lahtosen lajit sotilasurheilun ohella olivat suunnistus ja hiihto. Urheilun lisäksi näissä häntä viehätti yhteys metsään, luontoon. Forssan Lehden
iltarasteilla hän kiersi vielä ikämiehenäkin. Hiihtoretkiä teki koko perhe.
Harvinaisen pitkään isä pysyikin ladulla edellä, muistavat lapset. Vielä yli 70-vuotiaana Lahtonen vaelsi Lapissa, patikoiden ja hiihtäen ja saattoi niillä matkoilla yöpyä ulkona, vaikka lumikiepissä. Lastenlasten mieleen ovat jääneet eräretket isoisän kanssa Lounais-Hämeessä ja yöpymiset laavulla tai tiipiissä.

Jukka Lahtosen mielimusiikkia oli vanha iskelmällinen hanurimusiikki. Hän
soitti ja otti tunteja itsekin. Nuorena hän esiintyi forssalaisyhtyeissä ja
pitkään kuuluisilla Hykkilän kesäjuhlilla vaimonsa veljen, teollisuusneuvos
Matti Aaltosen yhtyeessä, mutta viime aikoina soitti lähinnä Sinikka-vaimon
iloksi. Etenkin jazzillinen haitarimusiikki nousi vuosien myötä mieluisaksi.

Sinikka ja Jukka Lahtonen ehtivät olla naimisissa yli 60 vuotta. Tukikohdaksi heille muodostui kotitalo Esko Aaltosen kadun ja Mikonkadun kulmassa. Talonmiehen tehtäviä Jukka hoiti aivan viime vuosiin saakka: pihapiirissä ja kadunvarressa kaiken piti olla suoraa ja säntillistä. Toinen tärkeä paikka oli kesähuvila Hykkilässä Kuivajärven rannalla. Lapsia oli neljä. Kahden aikuisen lapsen yllättävät kuolemat jättivät elämään avoimesti suhtautuneeseen perheenisään lähtemättömät jälkensä.

Hannu Lahtonen
Esikoispoika ja perässähiihtäjä